Nii vaa lentskari lennäytti Turo-pojan Cairnssiin. Paikka on siis noin 1400km?!? ehkä Brisbanesta pohjoiseen eli lähes samoilla leveyspiireillä kuin Darwin mutta vaan Australian itärannikolla. Lämpö alkoi siis olla taas kohdallaan. Pojat tuli hakemaan mut lentokentältä ja lähdettiin gilliganssi hostelliin fiilistelemään kaupungin tunnelmia. Valittiin tietysti kaupungin kovin menomesta ku kuunneltiin brittiläisiä reppureissaajia yöpaikan valinnassa :D
Sunnuntaina heräiltii ja tuumasin, että hei no meillä on auto ja meillä on vain tää päivä aikaa käydä tsiigaamassa se sademetsä. Kun myöskään vastaehdotuksia päivän aktiviteeteistä ei heitetty ilmoille, päätettiin lähteä suunnistamaan kohti autoa. Niinpä me huristeltiin noin 100km vielä Cairnssista pohjoseen katsomaan maailman vanhinta sademetsää.
Tie päättyikin taas kylttiin "this road is only for 4wd", joten päätimme pistää meidän koppimopomme tien sivuun ja jäädä ihmettelemään maisemia. Pojat olivatkin aika kurkkuaan myöten täynnä jo rantaa ja hiekkaa koska he olivat juuri ajaneet Brisbanesta koko matkan Cairnssiin asti. Hienohan se ranta kuitenkin oli :D Nämä sademetsät on kuulemma aika ainutlaatuiset. Ne on sekä maailman vanhimmat eli noin 135 miljoonaa vuotta vanhat että niissä on joku tietty määrä juuri tälle sademetsälle pelkästään ominaista lajistoa. Tosiaan jääkauden aikana paha möhköjää päätti pyyhkiä kaikkien muiden sademetsien ylitse paitsi tämän ja sen takia tämä onkin maailman vanhin. Omasta mielestäni ne eivät näyttäneet kyllä lähellekkään niin paljon sademetsältä kuin esimerkiksi Darwinin metsät tai discovery Amazoni pätkät. Makea paikka se kyllä muuten oli, sitä ei käy kiistäminen mutta en tiedä kuka sen sademetsä määritelmän sitten tekee.
Aika törkeesti oli kasattu kaikki pullot ja muut roskat vain yhteen kasaan heti kyltin viereen :D
Eräs matkan tavoitteista oli nähdä villi kasuaari eli semmonen dinosauruksen näkönen lintu livenä ja yksi kappale myös nähtiin! Kaveri oli kuitenkin sen verran nopea juoksemaan takaisin metsään kun ajoimme kohdalle, että emme ehtineet ottaa siitä ollenkaan kuvaa. Tuolta voi käydä kattomas miltä se näyttää:
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMljo-Ud2kGlxhH9Z0ATwby6iKvLSLQb98go9b7OfV54OpdHGHRMry904t017yaYAGbFcnJCCyuRuos2Es1HjyhG52mP-ZdaCalJKbHXHuL7PNXack54sPWYgroZ7oL8lBqFTLRf8R4wY/s400/Cassowary-01.jpg
On kuulemma aika uhanalainen lintu ja tuola oli enemmän hidasteita tiellä kuin mitä Seinäjoen kaupunki uskailtais ikinä edes kuvitella ehdottavansa laitettavan kasperin lähiöihin. Just tolla Daintree tiellä niitä vetää kuitenkin menemään vaikka kuinka paljon. Ei muistettu poikien kans ottaa kuvaa tästä joten täytyypä varastaa muualta.
Kyltit oli hauskasti muokkailtu muistuttamaan ihmisiä, että ajelkaa hiljaa ja pitäkää silmät auki kasuaarien varalta! Kuva otettu Save the Cassuwary sivustolta, joten on varmaa ihan ok käyttää sitä täällä ja sivistää ihmisiä! :D
Löydettiin myös yks waterhole ja käytiin ihan uimassakin. Oli kuitenkin keskitalvi ja lämpötilat oli nihkeesti yli 20, joten mikään ihan kauhean rentouttava kokemus se ei ollu. Kukaan meistä ei vissii muistanu ottaa yhtään kuvaakaan sieltä mutta eipä tuo haittaa.
Banaanifarmilla käytii pyörähtääs ja maistelemassa Bio-Dynamic jäätelöitäkin. Tässä jätskissä oli siis se speciaalia, että lemmut elää luomulla sielä pelloilla ja sen jälkeen jätski tehdään suoraan niiden maidosta eikä maitoa välissä käsitellä millään tavalla. Maiston Guinness oluen makuisen jätskin ja olihan se nannaa!
Poikien tuumattiin myös, että sittenku on oma perhe ja lapsia niin tullaan ehdottomasti lomalle perhekaljapuistoon!
Maanantaina mentiinkin sitten sukelluskurssille. Allekirjoittaneen tilitiedot alko tällä hetkellä näyttää jo niin hälyyttävältä, että rupes jo vähän heikottamaan. Ensimmäinen tili Cargolta saapuisi tiistaina ja tilillä oli ehkä 10 dollaria :D Noh onneksi Juho oli lainannut rahat sukelluskurssiin. :DD Päätimme siis suorittaa pelkästään tuon peruskurssin, jolla voi sukeltaa vain 18 metriin. Koska kellään meistä ei ollut oikeastaan minkäänlaista aiempaa kokemusta sukeltamisesta, ajattelimme, että ehkä olisi järkevämpää ensin katsoa miltä koko homma tuntuu ja tulla sitten myöhemmin tekemään nuo lisä-papukaijamerkit, jos lajista oikein innostuu. Otimme kuitenkin niin sanotun luksuspaketin, jossa pääsimme yöpymään yhdeksi yöksi riutalle veneeseen ja johon sisältyi vielä yksi snorklaus ja yksi extra sukellus, kurssin lisäksi. Me saimme varsin persoonallisen kurssin vetäjän. Kyseessä oli alunperin Canberrasta kotosin oleva Ethan, joka oli hyvin homophobinen sekä erittäin limaisesti tyttöihin suhtautuva adhd-mies. Meillä oli yksi ihan hyvän näköinen sveitsiläistyttö, jota Ethan tykkäsi silitellä ja kutsua sweatheartiksi tai darlingniksi :D Hän rauhoittui vain silloin kun mentiin veden alle. Toisaalta oli ihan hyvä, että kurssin vetäjä oli näin eloisa, ei ainakaan päässyt nukahtamaan! Eka päivä sujuikin leppoisasti videoita katsellen ja Ethani kertaili samat asiat näyttämällä kyseiset laitteet oikeasti kädestä pitäen ja havainnollistaen asiat uudestaan taululla. Oikein tyytyväisiä oltiin opetuksen tasoon!
Rankan opiskelupäivän jälkeen lähdettiin käymään jossain Diamond fallsseilla ja sen jälkeen vielä ihailemassa vähän kaupungin ylle laskeutuvaa auringonlaskua.
Seuraavana päivänä olikin vuorossa allastreenipäivä, jossa opeteltiin tekemään kaikki kriittisimmät skilssit. Ensin kahluusyvyydessä ja sen jälkeen altaan pohjassa.
Onneks Ethan oli reagoinut talveen ja laittanu altaassa lämmityksen päälle. Veden lämpötila huiteli kuulemma sielä 30 asteen yläpuolella.
Lounasta Domino'sta
Täytyy sanoa, että ei henkilökohtaisesti ollut todellakaan helppoa saada tehtyä noita kaikkia skillssejä tosta noin vaan. Esimerkiksi ihan ensimmäinen skilssi missä oltiin istumassa kahluusyvyydessä niin, että pinta oli käytännössä 5cm päässä päälaesta, täytyi meidän kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan ottaa maski pois naamalta ja hengittää. Oli todella outo tunne kun vesi tunkee nenästä sisään ja täytyi vain keskittyä hengittämään rauhallisesti. Toinen yllättävä seikka oli kun ulospäin hengittäessä regulaattorista tulevat kuplat menevät suoraan nenästä sisään ja yrität pitää mielen rauhallisena, että kyyllä se tästä kyllä se tästä! Kun oltiin käyty skillssit läpi nii saatiin ottaa kamera mukaan pohjalle ja kikkailla.
Lisää kikkailuja 1 sekunnin timelapsella ja tästä vähä musaa matkaan:
http://www.youtube.com/watch?v=lTx3G6h2xyA
Ti-Ke yönä mentiinkin sittten suhteellisen aikaisin nukkumaan koska väsy oli kova koko päivän pulikoinneista ja aamulla oli tiedossa todella aikainen herätys. Noh giliganssin kämppikset päätti pitää showta yllä napsasemalla valot päälle vähän yhden jälkeen yöllä ja rupesivat kovaan ääneen keskustelemaan baari-illan tapahtumista. Onneksi osa heistä lähti suht nopeasti jatkamaan bileitä mutta meikäläisen alakerran punkkakaveri päätti lopettaa illan siihen ja meni nukkumaan. Noin vartin päästä rupesikin alakerran sängystä kuulumaan kakomista ja sieltä se oksu sitten tuli. Hetken epäröin vielä, että olisko se vaan ollut joku kaatunu vesipullo tai jotain ja jäin odottamaan tuoskuvarmistusta. Kyllä se lemu sieltä sitten laitojen yli koukkasi tiensä meikäläisen sieraimiin. :D Näppäränä brittinaisena petikaverini keksi kuitenkin ratkaisun! Hän kääri oksennuksen lakanoihinsa ja laittoi nyytin keskelle lattiaa meidän sängyn viereen. Ei käytävällä oleviin roskiksiin, ei vessaan, ei parvekkeelle vaan meidän sängyn viereen :DD Onneksi sain unen päästä kiinni ja koin tämän hirvityksen vasta aamulla.
Laiva oli messevä mutta merenkäynti oli niin kovaa, että meidän ole pakko ostaa pahoinvointilääkkeet.
Fitzroyn paratiisisaarella tehtiin välipysäkki ja siellä ei ollut merenkäynnistä tietoakaan!
Valitettavasti noilla kurssiin kuuluvilla sukelluksilla ei saanu ottaa goprota mukaan vaan ainoastaan tolla meidän viimesellä sukelluksella missä päästiin omin päin kikkailemaan ja sit mun ja tuomon extreme snorklausreissulla mulla oli kamera mukana.
Oppitunnit käytin laivan kirjastossa lävitte.
Meidän laiva oli parkkeerattu huonon sään takia Moore Reeffille. Paikka oli kuulemma ihan ok mutta ei niitä parhaimpia sukelluspaikkoja. Ei kuitenkaan voitu mennä niille paremmille koska jos oli pienikin vaara, että laiva voisi ajautua päin koralliriuttoja niin laivan kapteeni ei, huimien sakkojen pelossa, semmoisia riskejä ota.
Koska tällä peruslisenssillä ei saa mennä alle 18m syvään oli meille asetettu tämmönen pieni haaste. Eli jokaista 10cm kohti minkä menit 18m alapuolelle niin joudut nappaamaan lusikallisen pään vegemiteä. Tuomohan meni rohkeena poikana kokeilemaan sitte 19.4 metriin :DD Vegemite death starin ja Tuomon kohtaamisesta on hauska video mutta tää blogisivusto sanoo, että video on liian pitkä :D Eli sen näette sitten joskus!
Aina kun meni veteen tai tuli pois niin piti kirjata ajat ja happilukemat lokikirjaan.
Meidän snorklausreissu meinas jäädä kokonaan tekemättä ku kaikki rupesivat hannailemaan juuri sillä hetkellä kun piti uudestaan ruveta vetään märkäpukuja päälle. Mä sanoin Tuomolle, että nyt kyllä sitte varmasti mennää veteen, onhan tästä ny jumankauta maksettu ja kaikkea! Otin sitten vahingos monta pientä videoita ku piti ottaa kuvia... hups, eli harjottelun piikkiin meni tämäki :D
Onneksi mentiin snorklaamaan ku nähtiin päivän toinen turtle.
Otin myös meidän sukelluksesta kaks pitkää videota 900 megaa ja 1,7 gigaa, josta otin sit pari kuvakaappausta. Kattellaan noi videot sitte joskus myöhemmin!
Ei oltu tosiaan nähty yhtäkää kilpparia meidän aikaisemmilla kurssiin kuuluvilla sukelluksilla ja oltiin kyl vähän harmissaan, että pitääkö täältä nyt tosiaan lähtiä kotia ilman kilpparibongausta. Onneksi kävi niin hyvä säkä, että meidän viimeisellä, päiksemme suoritetulla sukellusretkellä näimme viimeisen minuutin ainaka kilpparin. Kaverista huomas kyllä, että ei oltu ensimmäiset turistit sitä ihmettelemässä. Sen ilme sano ihan selvästi "jaha taas näitä sunnuntaisukeltelijoita, jotka ei oo eläissään nähny kilpikonnaa. No ottakaa ny kuvat nopeesti ja painukaa kotia siitä". Oltiin varmasti aikamoinen näky ku 4 isoa miestä tulee nurkan takaa räpiköiden ja saa japanilaisten tyttöturistien tapaan äänettömän hihitys- ja mielettömän sormilla osottelukohtauksen kun vihdoin pääsimme bongaamaan kilpparin.
Sukelluskurssi oli kyllä ehdottomasti paras kokemus tällä Australia tripillä. Meillä oli todella huono säkä sään kanssa. Koko reissun ajan tuuli kuulemma 30-35 solmua, joka oli sen verran kova puhuri, että se sekotti veden sameaksi niinkuin kuvista näkyy. Meitä kuitenkin lohduteltiin ensimmäisen sukelluksen jälkeen, että he odottivat näkyvyyden olevan maksimissaan 3-4 mutta kyllä sielä nyt ainaki 7-8 metriin loppujen lopuksi näki. Eli siinä mielessä meillä oli ees vähän tuuria matkassa. Ethanki tuumas, että nyt kun te opitte sukeltamaan tämmöisissä extreme olosuhteissa niin te osaatte tämän jälkeen sukeltaa missä vain! Toivotaan näin :D Torstaina päästiin baatilta pois ja otettiin sivistyneesti kaljaa torstai-perjantai ja lauantaina olikin aika pistää pojat aamulennolla kohti Newcastlea ja ite jäi vielä päiväksi pööpöilemään Cairnssiin.
Tein taas Melbourne tyyppisen turistimatkan ympäri-ämpäri
Satama:
Public Pool:
Puutarhaa ja mangrovesuota
En tosiaaan taaskaan halunnut maksaa turhista bussi tai taksikyydeistä vaan päätin kävellä lentokentälle kun aikaa kerran oli. Tällä kertaa matka oli vaan vaivaiset 5km ja matkan varrella oli yhtä sun toista mielenkiintoista nähtävää. Kävin käppäilemässä botanic gardenin lävitse ja ziigailemassa vähän mangrovesuota.
Aika veikeita rapuja oli. Mun mielestä tosi tehokasta tollee, että toinen käsi on tommone mahtisaksi millä se niittaa sen viholliset ja toinen on sit tommone normaali handy :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti