lauantai 24. elokuuta 2013

Gold Coast-Brisbane

Lähdin siitä sitten lauantaiaamuna, pitääpäs oikein tarkistaa mikä päivämäärä se oli, 21.6 aamu viideltä tältä kylmästä Canberrasta kohti Queenslandia ja Australian itärannikkoa. Puissa oli aika makee Kookaburra konsertti mutta yhtäkään en kyllä nähny! Bussi körötteli ajoissa Sydneyn ja tarkotuksena oli käydä moikkaamassa Anttia, joka on vannoutunut virtausmies tuolta TTY:ltä, ennenkuin lento Gold Coastille lähtisi. Näin Antin muutaman kerran laitoksen käytävillä ollessani sielä assarina viime vuosien aikana ja nyt sitten Antti oli tullut Sydneyn yliopistoon tekemään tutkimus lasin karkasusta ja oli kuullut jostain kaveriltaan, että meikäläinen saattais olla täälä jossain lähettyvillä. Käytiinkin vaihtamassa pikaisesti pari sanaa ensi vaikutelmista ja syötiin lounasta siinä kunnes meikäläisen piti kiiruhtaa kohti kenttää. Lento kestikin vain vähän yli tunnin ja otin tietysti hostellin ihan siitä surfers paradisen nurkilta.







Edellisen aamun bussille herääminen oli kääntänyt meikäläisen rytmin sen verran, että heräilin sunnuntaina siinä seiskan maissa aamulla ja lähdin vähän katteleen ympärilleni. Sää oli vähän pyllystä ja tuulikin kohtuullisen kovasti mutta päätin silti, että kun täälä nyt kerran ollaan niin kyllä sitä pitää surffaamista koittaa. Vuokrasin laudan pariksi tunniksi ja kävin räpiköimässä ammattilaisten seassa. Noin kymmenen pesukoneen jälkeen oli aika luovuttaa ja käydä vähän kattelemassa ympärilleni.


Ranta oli täynnä erilaisia urheilutelineitä ja niiden keikkujiakin vaikka millä mitalla. KÄvin näyttämäs mallia miten 10kg reppu selässä tehdään leukoja!


Päivällisen, kahvittelun ja rakennusten kattelun jälkeen lähdinkin kohti Brisbanea. Alunperinhan keksin tosiaan lähteä tänne töihin niiden Cargon vaikutteiden takia. Ja kovasti kovasti kovasti yritinkin saada töitä täälä talvikauden ajaksi, jotta olisi sitten taas varaa rellestää seuraavalla semesterillä. No töitä ei nyt sitten useista yrityksistä huolimatta herunutkaan niin päätin sitten reissailla koko tähän astisen loman. Ehkä ihan hyvä näin! Olin kolme päivää aikaisemmin torstaina olin kuitenkin päättänyt kokeilla viimeisen oljenkorteni ja lähetin Brisbaneen viestiä, että "Meikä on nyt joka tapauksessa tulossa viikoksi Brisbaneen, saavun sunnuntaina 22.6 ja olen noin viikon verran, että mitä jos kuitenkin olisi töitä?". No eihän siinä mennyt kuin muutamia tunteja niin tuli työsopparia sähköpostiin ja viestiä, että tervetuloa :D Pääsisin kuulemma nyt ainakin viikoksi töihin ja pääsisin kulkemaan suomalaisten työkavereiden kyydillä töihin Brisbanen satamaan, joten minun täytyi valkata sellainen hostelli joka olisi sopivasti matkan varrella heille. Löysinkin erään hyvän joka oli sopivasti tämän yhteyshenkilöni/pomon lähellä mutta tyhmyyspäissäni en ollut varannut sitä etukäteen vaan ajattelin, että kai sielä ny näin talvella olisi tilaa yhdelle reppureissaajalle mutta ei nii ei. Ei auttanut kuin pyytää pomolta listaa niiden suomalaisten olinpaikoista ja lähteä kartoittamaan tilannetta uudestaan. Uusi hostelli löytyikin ihan Story bridgen vierestä. Kyseinen hostelli oli vanha rotisko, joka oli vanha kartano joka oli muutettu hostelliksi raijaamalla huoneisiin kerrossängyt. Muuten ihan mukava paikka mutta siellä ei ollut ollenkaan mahdollisuutta internettiin ja keittiön lattiassa oli sen verran isoja reikiä, että kellarin pyykin pesijät vilkutteli sieltä samalla ku käristit piffejä. Se rupesi pitemmän päälle jo vähän puuduttamaan. 





Valitettavasti satama-alueella oli kaikenlainen kuvaus kielletty, joten mitään kuvamateriaalia en voi tänne niiltä työreissuilta laittaa. Työpäivien jälkeen arkena kävin muutaman kerran lenkillä Brisbanen riverin varrella ja täytyy sanoa, että se on tähän astisista lenkkikokemuksista ihan ykköspaikka koko maailmassa! Kaunis joki, ylväitä rakennuksia, ravintoloita ja pubeja joilla voi moikkailla kun juoksee ohitse, paljon hienoja puistoja, veneitä, siltoja sekä tietysti hyvännäköistä geeniperimää. 

Satuin myös kekselle erään tanssikerhon mainosvideon tekoa. Tuolta löytyy sitten se lopullinen video, en tiedä minkä takia olivat meikäläisen juoksuosuuden leikannu pois... http://www.youtube.com/watch?v=4MshKlnF36Q




Oletko tietoinen, että Dream Theater vaihtoi ikonisen legendarumpalinsa uuteen ja on nyt julkaisemassa syksyllä uutta albumiaan jonka nimi tulee olemaan "Dream Theater". Hurjat on siis odotukset kyseiseen lättyyn ja tässä kaikille vähän esimakua ekan singlen muodossa! Dream Theater – The Enemy Inside


Kuten kuvista huomaa niin en koskaan ollut enää tuolla viikolla valoisan aikaan itse Brisbanen kaupungissa vaan päivät kului pitkälti rautaa ihmetelle Brisbanen satamassa. Kävin yhden hostelli kämppiksen kanssa katsomassa Southbankin mikä on keskelle kaupunkia rakennettu uimarantakompleksi mutta eipä siinä nyt niin paljo nähtävää ollut näin talvella ja keskellä yötä :D Muuten illat meni rattoisasti tehden ruokaa tai syöden. Muutamana iltana kävin lähistöllä sijainnenn contemporary arts museumin edessä soittamassa kotia koska heidän ilmainen wifinsä ylsi lähistöllä olevalle bussipysäkille :D Eräänä iltana siinä istuessani näinkin oikein kunnon paikallisen tulevaisuuden toivon. Tietä oli ylittämässä äiti ja noin 10 ja 12 vuotiaat pojat. Tiellä oli aika runsaasti liikennettä mutta tästä huolimatta moderni äiti oli päättänyt, että tästähän koko perhe vaa puikkelehditaan autojen välistä toiselle puolen tietä. Äiti vetää käsistä poikia, joilla on jarrut päällä, osoittavat suojatien suuntaan ja huutavat jotain, että "c'mon mam the crossing is just there!!". Äiti päästää poikien käsistä irti jotka jäävät rotvallin reunalle tuijottamaan kun äiti painelee tien ylitse. Toinen pojista huutaa "hey mam please don't do this, you are pregnant and all", nainen jää keskelle kaistojen väliin odottamaan, että pääsisin toiseenkin suuntaan menevien autojen kaistan ylitse. Muutama auto tööttää ja lopulta nainen vain lähtee käveleen ja osottaa kädellä seis merkkiä ylämäestä tulevalle autolle. Autot ovat tässä kohtaa pysähtyneet myös toiseen suuntaan menevien kaistalla ja äiti viittelöi pojille jotain tyyliin "hey c'mon lets go!". Meikäläinen jää siinä tuijottamaan vaan tyhjyyteen, että voi morjens.


Kun teki töitä 40-50 tuntia päivässä niin ei sitä jaksanu sitte paljon muuta. Lauantaina töiden jälkeen työkaverit heitti meikän suoraan lentokentälle ja siitä sitten lensin Cairnssiin Newcastle poikien kanssa sukelluskurssille! Iloisena uutisena Cargon pomo tuumas, että kyllä heillä olisi mulle vielä käyttöä toiseksikin viikoksi, joten sovimme, että käyn vähän Cairnssissa sukeltelemassa ja tulen sitten takaisin Brisbaneen viihdyttämään heitä. Lähdinkin hyvillä mielin siitä sitten taas kohti uusia seikkailuja. Rok rok!


perjantai 23. elokuuta 2013

Wangaratta

Tuolla lähtee käyntiin! Ensin siis yövyttiin E:n kanssa Wangarattassa yks yö sen porukoilla, jonka jälkeen napattiin bussi Canberraan asti. Vaikka matkaa oli jäljellä ehkä 400km niin kyllä sekin vaan tuntu sitte piiiiiiiitkältä sessiolta kaiken sen matkustamisen jälkeen. Canberrassa oli siis edessä tämmönen kahden illan varikkopysähdys. E tyhjenti loput tavaransa huoneesta, siivosi ja kävimme viimeistä kertaa keskustassa baarissa E:n kanssa. Haikeita tunnelmia haikeita tunnelmia! E tosiaa siivosi koko kämpän koska hän oli lukenu vuokrasopimuksen pienet präntit ja sielä oli sanottu, että vuokralaisen lähtiessä myös yhteiset tilat pitää olla siistissä kunnossa. En tiedä miten tuota sääntöä käytännössä valvotaan koska ei noille meidän vuokraisännillä ole resursseja kiertää kaikkia muutamaa sataa asuntoa siinä samana päivänä ku vanhat residentit lähtee. Siinä ei sit tarvita ku käydä vähän huono säkä jos esim vaikka talo olis siivottu putipuhtaaksi niin, jos samana iltana ennen tarkistusta meidän Indonesian vahvistukset pitää bileet niin jälki voi olla mitä vaan :D Noh E vietti silti koko päivän puunaten asuntoamme.


Canberrasta löytyi myös hieno tekojää jossa olis päässy vähän verestämään luistalutaitojaan. Keski-iän asettuessa sinne 13v hujakoille päätimme antaa nuoremmalle sukupolvelle vielä vähän aikaa harjoitella, ennenkuin otamme lavan haltuun.

Niin ja tosiaan! Halti se otti ny ja hajos. Ostettiin iskän kans se mulle kun olin tokalla luokalla :D Mentiin inter-sporttii ziigaamaan kyseistä reppua koska muisteltiin Jussin kertoneen ostaneen saman repun johonkin tiettyyn hintaan. Noh käytännössä se hinta mikä meillä oli mielessä oli oikeasti riittänyt kokoa pienempään Jussin ostamaan 25L reppuun, eikä tuohon 30L versioon. Iskä sai kuitenki intettyä ja tingittyä tuon 30 litrasen Haltin 25 litrasen hintaan ja näin meikä sai uuden koulurepun. Enhän mä sitä silloin aluksi oikein voinu pitää, ala-aste on herkkää aikaa.. Sitähän joutui kiusauksen kohteeksi niin ison repun kanssa, joten se piti jättää vielä kotia muutamaksi vuodeksi :D Mulla oli muuten samaan aikaan myös iskän kanssa ostetut(halvalla inter-sport poistopisteestä) noin 46 koon skeittikengät jotka keräs aika hyvin myös huomiota :D Voi kun muistas niitä "lempinimiä" mitä sain niiden pitämisestä.
Siinä tosiaan on majesteettinen suomalaisen suunnittelutyön huippunäyte! Siitä loppujen lopuksi hajosi toi ison taskun vetoketju, joten, jos joku vielä haluaa kyseisen reppuvanhuksen pelastaa nii siitä vaan, tossa se on mun pöydän alla :D Tämä reppumuumio on kulkenut kanssani ympäri maailmaa, se on nähnyt muutaman Levin reissun ja kourallisen Lapin muita reissuja, Lontoon, Bremenin, Bulgarian, Amsterdamin kaksi kertaa, Trondheimin kaksi kertaa, Tukholman pari kertaa, Teneriffan, Lanzaroten, Tarton, Tallinnan, Sydneyn, Melbournen, Tasmanian, Alice Springsin, Ulurun, Darwinin ja Wangarattan. Se on myös nähnyt suomen festareista Ilosaarirockin, Provinssirockin ziljoona kertaa, Ruisrockin kolme kertaa, Sonisphere, Nummirockin ja muutamia In Flamesin keikkoja. Tietysti se on kokenut kanssani kolme tähänasti elettyä fuksisyksyä kolmella Koneenrakentien Kirkastusjuhlilla kuorrutettuna! Juoksin ja pyöräilin viime kesän joka päivä tämä selässä töihin, sillä on laskettu ala-asteella mäkeä ja sen sisään on levinnyt viinaminigrippussiviritelmä ainakin 5 kertaa sekä hammastahna tuubi auennut enemmän kuin käsillä pystyy laskeen. Ja kun laskee eliniän tälle kamulle nii loppusummaksi muodostuu kutakuinkin noin 17 vuotta! Iskä tuumaskin, että soita ny sinne Haltille, jos siinä olis vielä takuuta jäljellä :D Pidetääs pieni hiljainen hetki Haltin kunniaksi.

On kuitenkin aika mennä eteenpäin! Haltin seuraajaksi olisin halunnut Haghlöfsin Krios 40 mutta eihän semmosia täältä mistään saa. Lähimmät myyntipisteet taitaa olla jossain venäjällä... Päätinkin siis valita amerikkalaisen Osprey Kestrell 38, joka on periaatteessa toiminnoiltaan ihan vastaava mutta siinä saa vielä tuon päälokeron auki kummastakin päästä, mikä osoittautui varsin käteväksi ominaisuudeksi esim puhtaiden ja likaisten vaatteiden erossa toisistaan pitämisessä hämyisissä hostelleissa.

Siinä se nyt on. 10 litraa enemmän tavaraa mukana mutta paino  on täysin sama. Reissasin siis koko wintertermin pelkästään käsimatkatavaroilla, joihin kuuluu kaksi laukkua, isompi ja pienempi, joista isompi laitetaan sinne päänpäälle tavarasäilytysmestaan ja pienempi sitten edessä istuvan henkilön penkin alle. Yhteispaino näillä saa olla vain 10kg. Huomasinkin jossain välissä reissua, että kun alunperin olin mitannut painavani noin 10,4kg, jolla kiltit tädit päästi mut vielä porteista lävitse, ei se enää varmaan onnistuisi kun olin ostanut shampoon, pyyhkeen ja juomapullon edellisten tavaroiden lisäksi. Kolmella viimeiselllä reissulla rupesinkin vähän kikkaileen... Aina kun olin matkalla kohti turvatarkastusta, otin takin ja hupparin repusta ja tungin niiden taskut täyteen painavimpia asioita mitä repusta löysin. Lukot, kamerat, avaimet, yms yms.. Sen jälkeen otin Cityconilta saadun kangaskassin johon tyhjensin kaiken repun ulkopuolella roikkuvan, jotta turvatarkastus tädeillä ei sitten tulisi mitään sanomista niistä. Näin sitten, takki päällä, taskut täynnä, reppu nätisti remmeillä siistiin pakettiin väännettynä ja ylimääräset kamat kangaskassissa suunnistin porteista lävitte ja sehän meni oikein nätisti! Koneen näyttämä yhteispainokin oli pudonnut 9,6 kg eli olin reilusta rejojen alapuolella :D
Siinä näkyy E:n viimeisiä hetkiä meidän kämpillä. Koko talo on siivottu ja fiilistelemme viimeisen kerran olohuoneessa yhteisiä kokemuksiamme tässä talossa.


Eikä edes kyyneleen kyyneltä voinu meille vuodattaa :D

Sitten otimmekin auton alle ja ajoimme takaisin Wangarattaan. Paikka pitäis löytyä kartalta jostain täältä blogista koska laitoin sen tonne blogin metatietoihin. Eka ilta E:n porukoilla meni leppoisasti hyvän ruuan ja viinien merkeissä. Meidän täyshoitopakettimatkaan E:n porukoilla kuului yksi E:n iskän määrittämä semmoinen alaehto joka määräsi, että meidän täytyi mennä E:n äitin "Quilt showta" eli täkkinäyttelyyn. E:n äiti on intohimoinen tilkkutäkkiharrastaja ja luulimme, että hänellä olisi tyyliin yksi taideteos kyseisessä näyttelyssä mutta kävikin ilmi, että hän käytännössä oli yksi pääjärjestäjistä ja hän oli kutonut(onko oikee termi? jaa) vai nyplännyt kolme vai neljä erilaista taideteosta. Täytyy sanoa, että ihan nautin kyllä koko showsta :) 















Päivän ohjelmassa oli myös kiertää kirpputoreja?!?! noin niinku huviksemme. Löysinkin jotain kultaakin arvokkaampaa!

Meidän kämpän takapihalla oli hienoja papukaijoja joita E yritti syötellä.

Kävin myös lenkillä ja aika jännät maisemat oli!






Sitten illalla käytiinkin katsomassa "joku joku wetlands" paikassa aika rapsakka auringoslasku.
Toiset tykkää kuvata erilaisia asioita.

 Larppasin vähäse








Paikasta tuli vähän mieleen jotku Harripotterin tunnelmat! Eli ilmeisesti tuo on ollut ennen metsää mutta sitten ku joidenki vesipatoamisjärjestelyjen takia niin tuo paikka onkin muuttunut semi suoksi tai järveksi. Eikä sielä enää mikään kasva. Mesta paikka kuitenki!





Ruokapöydässä soiteltiin pojille Suomeen ja koska tytöt ei halunnut tulla kuvaan mukaan niin pojat kysy jotain, että onko ne muslimeja vai miksi niiden naamoja ei voi näyttää.. Tai jotain vastaavaa :D Tämän innoittamana E teki itselleen burkhan.

Vedetii myös vähä amerikkalaisia karkkeja.

Sekä käytiin Brown Brotherssin viinitilalla maistelamassa useampaakin viiniä. Voi kyllä sanoa, että aikamoisia aikusten huvipuistoja noi viinitilat! Caitlin ei oo ihan samaa mieltä :D

BB jälkeen käytiin Beechworthissä joka on tämmönen pienen pieni kylä keskellä ei yhtää mitää :D
 Mutta kahvia ja pullaa ne osas tehdä!

Seuraavana päivänä päätimmekin suunnata katsomaan "the snowta". Australiassa ei siis oo kuin yhdessä paikassa lunta noin 4-5 eri vuoren huipulla ja aina ku ozzit puhuu laskettelemaan menosta ne on menossa lasketteleen "The snow":hun :D Ne puhuu noista paikoista sillee "Yeah, there is not much snow in the snow this year" :D Tai sit ku kysyy, että mitä meinaat tehdä talvilomal nii ne vastaa "Hmm, I guess I'll go see the snow and blabla". Ja täälä Canberrassa varsinkin se on vähä niinku coolien ihmisten juttu käydä tuola laskettelemassa. Ja no on kai se coolia jos on varaa maksaa noin 120 dollaria per päivä, että pääsee laskeen meidän Seinäjoen Jouppilan vuoren kokoseen laskettelumäkeen :D Me käytiin  siis myös kattomas the snowta lähimmällä eli Mt Georgella joka on vissii Australian kolmanneksi korkein vuori.. Ehkä.. Mutta meillä oli tosiaan mukana Caitlin joka ei eläissään ollut nähnyt lunta :DDD Joten kyllä sitä sitten ihmeteltiin oikein porukalla!




Maisemat oli kyllä aika maagiset kun ei tuollaisia puita ole ennen nähnyt lumen peitossa. Myös se, että lämpötila oli jotain +5 astetta aiheutti sen, että fiilis oli vähän kuin Suomen keväällä kun joka paikasta kuuluu putoavan sulan lumen ääni.







Larppasin taas


Aika messevä kaverikuva!




Tonne vuorelle olis tosiaan pitäny olla mukana ketjut renkaisiin mutta eihän meillä semmosia ollut. Oli varmaan eka kerta kun teen jotain laitonta täälä, enkä jääny kiinni :D

Eräässä kohdassa mäkeä sielä oli sitte kyltti, että nyt kun sulla on ne ketjut mukana niin tässä kohtaa ne pitää sitte laittaa kiinni. Ei uskallettu mennä siitä eteenpäin, eikä ollut kyllä tarviskaa, kyllä sitä lunta jo toltaki korkeudelta löytyi.
Pitihän sitä sitte nauttia tästä ainutlaatusesta lumielämyksestä antamalla itselleni lumipesut! 

Vammojahan siinä tuli sitte :D
Viimeisenä päivänä olikin sitten vuorossa ehkä reissun kohokohta eli viinitilakierros!
Siinä muistopatsas jollekki paikalliselle länkkärille joka oli husinu menemään täälä pari vuotta sitte tommosissa asusteissa.

Sit en muista kyllä näiden paikkojen nimiä kirveelläkään mutta käytiin vissii viidellä eri tarhalla.

Löysin Elsaa muistuttavan otuksen!


Viinit oli hyviä ja varsinki jälkiruokaviinit oli meikäläisen makuun! Reissu olikin hyvä päättä mahtaviin auringonlaskukuviin. Sinne jätettiin E vanhempiensa kanssa nauttimaan vielä muutamaksi viikoksi Australiasta. Minä suuntaisin yhden varikkoyön jälkeen Canberrasta kohti Gold Coastia ja tytöt lähtivät takaisin Mollymookkiin töihin.